Pohjoismainen lasten ja nuorten urheilun konferenssi, Tanska 15.–17.9.2017
Tanskan Olympiakomitea järjesti yhdessä Suomen, Norjan, Ruotsin ja Islannin vastaavien kanssa Tanskan Helsingörissä lasten ja nuorten urheilun konferenssin. Suomesta olivat mukana seuraavien lajien edustajat: koripallo, salibandy, pöytätennis, sulkapallo, amerikkalainen jalkapallo, uinti, yleisurheilu ja paini.
Konferenssi järjestetään kolmen vuoden välein. Valitettavasti painin edustajia ei ollut muista Pohjoismaista mukana konferenssissa. Pääsin kuitenkin mukaan Olympiakomitean kutsumana. Akatemiajohtajan tehtävät Kouvolan Urheiluakatemiassa liittyy lasten ja nuorten urheiluun, OK ja lajiliittoyhteistyöhön, joten oli hienoa saada verkostoitua eri lajien kanssa. Konferenssissa huokui alusta asti hyvä ja avoin ilmapiiri, jota siivitti Islannin futiksesta tuttu joukkueen kannustaminen, rumpu ja taputukset.
Konferenssin aluksi kokoonnuimme kaikki ensin yhteisesti auditorioon ja käytiin lyhyet esittelyt maittain. Tämän jälkeen vuorossa oli lajitapaamiset. Menin kuuntelemaan koripallon lajitapaamista. Kukin maa vuorollaan kertoi maansa lasten ja nuorten koripalloilun tilanteesta. Yleisenä huomiona on, että koripalloilun harrastajamäärät ovat kasvussa Pohjoismaissa. Kuulin mm. Suomen koripalloliiton Jussi Räikän esityksen koriksen valmennusjärjestelmästä.
Seminaarissa oli kaksi luentoa: perjantai-iltana Islannin yliopiston sosiologian laitoksen professori Vioar Halldorsson nosti luennossaan esiin mm. mentaalisen vahvuuden merkityksen urheilumenestyksessä. Hän myös toi esille tutkimusten kautta kuinka urheiluun ja seuratoimintaan osallistuminen säännöllisesti on mm. vähentänyt Islannissa lasten/nuorten tupakointia ja alkoholin käyttöä.
Lauantaiaamuna tanskalainen filosofian tohtori Sören Österhaard toi esille luennolla tulevaisuuden suuntauksista. Yhtenä pääpointeista oli se, että organisoidut harjoitukset ovat vapaa-aikaa sosiaalisesta mediasta. Puhelimesta ollaan erossa vain viikottaisten treenien ajan ja nukkuessa. Asiat ovat kääntyneet päälaelleen. Aivot prosessoivat koko ajan, kun täytyy olla reagoimassa jokaiseen viestiin ja puhelimen piippaukseen. Tämä on syytä huomioida lasten ja nuorten ohjauksessa. Tarvitaan varmasti uutta ajattelua ja työkaluja lasten ja nuorten ohjaamiseen ja valmentamiseen.
Luulisi, että harjoituksiin lapset ja nuoret menevät, että saisivat kavereita, mutta tämä ei olekaan tärkeintä. Tärkeintä on taitojen oppiminen! Hauskuus ja sosiaaliset suhteet tulevat seuraavina. Tämä yllätti monet kuulijat.
Kuuluin ”poliitikkojen” ryhmään, koska minulla oli konferenssissa kaksoisrooli painiliiton hallituksen jäsenenä ja toisaalta urheiluakatemian kautta. Menin siis muiden maiden edustajien poliitikkojen kanssa workshoppiin. Keskusteltiin siitä miten lasten ja nuorison urheilua saataisiin paremmin tuotua esiin esim. hallitusohjelmiin. Sivusimme workshopissa myös rahoitusta. Oli aika laaja aihe ja aikaa oli vain 1h. Pystyimme raapaisemaan vain pintaa, koska tulokulmat aiheeseen olivat joka pöydissä hieman erilaiset ja aiheita oli kolme. Toin esille Suomessa toimivat urheiluakatemiat lasten ja nuorten urheilun tukena. Tarvitaan yhteishankkeita valtakunnallisesti, alueellisesti ja paikallisesti. Päällekkäisyydet pitää minimoida. Urheiluakatemiatoiminta herätti muissa maissa kiinnostusta.
Lauantain iltapäivän aihe oli koulu-urheilun ja seurojen kilpailutoiminnan välisen yhteistyön kehittäminen. Tanskassa on olemassa Open School-projekti, jota vastaava Suomessa on Liikkuva Koulu-projekti. Pääpointtina oli se, että seuran lajiharjoittelu tapahtuisi samassa paikassa kuin missä koulua käydään ja missä liikunta/iltapäiväkerhot pidetään. Suomessa on aika haasteellista saada toteutumaan. Liikuntakerhotoimintaan ja sen suunnitteluun vaikuttaa käytettävissä olevat tilat ja mitkä koulut lähtevät sitä tarjoamaan oppilaille. Toin esille urheiluakatemiatoiminnan, jossa akatemiat järjestävät Suomeessa tai ovat koordinoimassa liikuntakerhotoimintoja ja tuomassa valmennusta koulujen liikuntatuntien yhteyteen urheilu/liikuntaluokat ja esiakatemia. .
Lauantain iltapäivän toisen workshopin aiheena: taloudelliset esteet urheiluun osallistumiselle. Matkalle osallistuneissa lajeissa ei pääosin tätä ongelmaa ole, koska ne ovat halopja taitai kohtuullisen hintaisia harrastaa. Tässä tullaan myös toimiviin seuroihin ja niiden taloudelliseen tilanteeseen tukea urheilijaa. Ammattivalmentajuus nostaa kustannuksia, mutta vastaavasti tuo myös laatua. Pöydissä keskusteltiinkin, että miten saataisiin lasten ja nuorten liikunnan / urheilun arkeen vaikuttavat tahot eli seurat, koulut, kunnat, lajiliitot jne. puhaltamaan yhteen hiileen, jotta harrastusten hinta ei nouse liikaa. Yhtä oikeaa vastausta ei tähän ole.
Kokoonnuimme lauantaina illalliselle, jonka aluksi nuoret esittelivät legopalikoista tehtyjä ”urheilukeskuksia”. Sunnuntaiaamuna oli konferenssin päätössanat ja kiitokset yhteisesti. Tämän jälkeen kokoonnuimme oman maan porukalla summaamaan konferenssin antia sopien jatkotoimista. Summaamisen jälkeen napattiin lounaspussit mukaan ja lähdimme bussilla kohti lentokenttää. Koska ennen lentoa jäi aikaa, niin kävin pyörähtämässä Kööpenhaminan keskustassa.
Lähdin konferenssiin avoimin mielin ja ilman suurempia odotuksia. Johtuen osittain myös siitä tiedosta, että muiden maiden niskanvääntäjiä ja akatemiaedustajia ei ollut mukana. Tämä oli näin jälkikäteen ajateltuna hyväkin juttu. Oli aikaa verkostoitua ja oppia muilta lajeilta ja myös antaa muille lajeille. Konkreettisena kotiin tuomisena oli painin näkökulmasta mm. uinnin ja painin yhteistyö. Espoossa uintiseura Cetus ja Espoon Urheilijat tekevät yhteistyötä ja käyttävät painivalmennusta uimareiden fysiikkaharjoittelun tukena. Helsingin Uimareiden päävalmentaja Ilari Aalto kyselikin miten uinti ja paini voisi tehdä yhteistyötä lasten valmennuksessa Helsingissä. Kerroin, että on yhteydessä esim. Helsingin Painimiesten Hannu Rantalaan ja sopii käytännön järjestelyt. Selvisi, että Hannu Rantala on ollut Ilarin liikunnanopettaja yläasteella. Häneltä on jäänyt positiivisia muistoja Hannusta. Maailma on pieni.
Akatemian verkkareista katsottuna voin todeta, että Suomessa on hyvä järjestelmä – urheiluakatemiat! Muiden maiden edustajat hieman ihmettelivät akatemian toimintamallia, kun heille sitä hieman avasin – Kouvolan toimintaa lähinnä. On monta tapaa tehdä yhteistyötä ja kehittää esim. urheilijoiden valmennusta. Yksi jojka kehittämisessä on tärkeätä on, että on oltava aitoa innostusta ja intohimoa tekemiseen. Ei ole ongelmia, on vaan mahdollisuuksia ja haasteita!
Kouvolassa 20.9.2017
Timo Pahkala
Kouvolan Urheiluakatemia
akatemiajohtaja